Mihailin palatsi

1800-luvun toisella puoliskolla sekä kirjallisuudessa että kuvataiteessa tulevat esiin kriittinen suhtautuminen todellisuuteen, moraalinen asenne ja sosiaalinen suuntautuneisuus. Muotoutuu uusi näkökulma, joka ilmenee niin kutsutussa kriittisessä realismissa. Taide on profeetta ja julistaja, ja sen tehtävä on moraalisten kysymysten pohdinta Dostojevskin ja Tolstoin hengessä. Näin ymmärsivät tehtävänsä melkein kaikki tuon ajan etevimmät kuvataiteilijat. Uuden kriittisen suunnan todellinen edustaja oli Vasili Perov, joka jatkoi Pavel Fedotovin traditiota. Perov pystyi paljastavan paatoksellisesti näyttämään monia tavallisen arkielämän puolia.

Maalaus Pariisin rääsyläiset vuodelta 1864 kuuluu taiteilijan pariisilaistöiden sarjaan, jotka paljastavat köyhyyden ja yksinäisyyden. Maalaukset Tyttö ja kannu ja Orpolapset hautausmaalla tuovat venäläiseen taiteeseen ilottoman ja kauhean lapsuuden teeman, jota venäläisessä kirjallisuudessa edustavat Nikolai Nekrasovin ja Fjodor Dostojevskin lapsihahmot.

Näyttelyssä esillä oleva kirjailija Ivan Turgenjevin muotokuva vuodelta 1872 on Perovin parhaimpia muotokuvia.