Rossin- rakennus

Kuudennessa salissa on esillä puuesineitä 1800- ja 1900-luvulta. Esimerkkinä on Arkangelin alueelta peräisin oleva koristeltu puinen kaappi vuodelta 1892. Häissä käytettäviä kaaria, kuten muitakin rituaaliesineitä, käytettiin kylissä useiden sukupolvien ajan ja ne koristeltiin eri värisin ja jopa kullatuin koristein.

1800-luvulla Dvina-joen rannalla Permogorjen alueelle muodostui keskus, jossa valmistettiin kauniita maalauksin koristeltuja puuastioita: linnunmuotoisia juoma-astioita, liemikulhoja, tuoppeja, rukkeja, tuohiastioita, tuohikontteja ja koreja. Uftjug-joen rannalla valmistettiin koristeellisia tuohiesineitä. Mezen-joen alueen koristelulle on tyypillistä vain yhden värin käyttö ja etupäässä geometriset kuviot. Vain rukkien koristeena käytetään juoksevia hevosia ja poroja.

Erityisesti värttinöiden ja rukkien puuleikkauksissa ja koristelussa tulevat havainnollisesti esiin paikalliset tavat. Rukilla oli tärkeä merkitys kansan elämässä. Langan kehräämisessä käytetty rukki oli myös rituaaliesine nuorten tyttöjen illanistujaisissa. Isä antoi usein tyttärelleen rukin myötäjäislahjana uuteen kotiin. Rukki muodostui kolmesta osasta, joita ovat lapa, jolla villakuontalo kiinnitetään, jalusta ja istuinlauta, jolle kehrääjä istuutui kehräämään. Melkein jokaisella paikkakunnalla oli omat traditionsa koristella rukin lapa ja jalka. Vain Nižni Novgorodin alueen muutamissa kylissä jätettiin lapa ja jalka koristelematta ja sen sijaan koristettiin istuinlauta. Työn loputtua rukki nostettiin telineeltä tuvan seinälle aivan kuin taulu. 1800-luvun alkupuolella käytettiin enemmän erilaisia puunleikkaustekniikoita, kun taas vuosisadan loppupuolella maalaamalla tehdyt koristelut valtasivat alaa. Koristeaiheina olivat aatelisnaisten ja -miesten kävelyretket, ateriat, häämatkat ja metsästys.

Venäläisen museon kokoelmissa on myös kaikkialla maailmassa tunnetun Hohloman alueen esineitä: suuria maljoja, liemikulhoja, kannuja, lautasia ja lusikoita. Ne on ensiksi sorvattu puusta ja sitten hangattu erityisellä pohjamaalilla, jossa on tinapulveria. Sitten maalattiin perinteiset kasviaiheiset koristekuviot, ja kun värit olivat kuivuneet, esineet käsiteltiin läpinäkyvällä vernissakerroksella.

Vologdan alueelle lähellä Veliki Ustjugin kaupunkia kehittyi keskus, jossa valmistettiin tuohiesineitä. Keväällä talonpojat keräsivät nuorten koivujen kuorta, ja tuohi kuumennettiin uunissa, jonka jälkeen siitä voitiin tehdä tuohipitsiä. Tylpällä naskalilla ilman etukäteen tehtyä piirustusta tehtiin kuvio, joka sitten leikattiin terävällä veitsellä. Tätä pitsimäistä tuohta käytettiin erilaisten ja erimuotoisten tuohiesineiden koristeluun.